Kirjoittaja: Ellinoora

 

 

Koulu valmistui samana vuonna kuin sen aloitin. Se tuoksui uudelta ja hienolta maalaistuvassa sodan jälkeen pidetyn tilapäisen koulun jälkeen, jossa olin käynyt yhden kevättalven kuunteluoppilaana. Luokat ensimmäisestä kolmanteen olivat omassa luokassaan, ylemmille luokille oli oma. Kun minä aloitin alakoulussa, isoveli oli jo yläkoulun  puolella. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Matkaa oikeaan kouluun tuli maantien yli, metsäistä kärritietä ja lopuksi ojanvarsipolkua melkein kolme kilometriä. Saman matkan kulkijat olivat kaikki poikia. En tiedä kumpaa pelkäsin enemmän, poikien kiusaamista vai yksin kulkemista. Aamulla aika usein mentiin isonveljen kanssa, silloin ei tarvinnut pelätä.

 

Aina oli nälkä, ruoka koulussa oli usein laihaa velliä, jossa lilli puistattavia maitoriekaleita ja ohrasuurimoita. Leivät piti tuoda kotoa ja maitoa pullossa. Pulpetin päälle levitettiin nimikoitu liina ruokailua varten, sitä säilytettiin kankaisessa kotelossa. Pulpetissa oli myös syvennys mustepulloa varten ja itse tehty pyyhin, johon varteen yhdistettävä terä pyyhittiin kirjoittamisen loputtua. Pyyhin oli ommeltu erivärisistä, samankokoisiksi leikatuista kangastilkuista, jotka oli ommeltu yhteen keskeltä napilla.

 

Osasin lukea kouluun mennessä suoraan. Opettaja ihmetteli sitä aikansa ja siirsi sitten minut joululta toiselle luokalle. Jouduin eroon niistä kavereista, joiden kanssa olin koulun aloittanut. Oikeastaan olin siitä asti ei kenenkään luokkakaveri ei oikein millään luokalla. Minun piti tehdä ylimääräisiä kirjoitus- ja laskutehtäviä kaiken aikaa, että sain kiinni tokaluokkalaiset ja pääsin heidän kanssaan siirtymään keväällä kolmannelle.

 

Uusien asioiden oppiminen oli kivaa. Luin koulun lainakirjaston kaikki satukirjat lyhyessä ajassa. Saimme lainata enintään kolme kirjaa lauantaisin alakouluaikana. Maanantaina toin ne kaikki yleensä luettuina takaisin. Voimistelu oli minusta hauskaa. Olin varmaan ainoa, jolla oli erikseen jopa jumppa-asukin muiden tyttöjen voimistellessa alusvaatteisillaan. Siitä seurasi tietysti kateutta.

 

Joulujuhlassa sain olla yksi neljästä lumihiutaleesta, joilla oli tanssi. "Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te lumihiutaleet ja vaipan alle verhotkaa nyt maat ja mantereet…" porukka lauloi taustalla ja me  tanssittiin valkeissa harsomekoissa joulukuusennauhaa hiuksissa. Kevätjuhlassa sain lausua ulkoa lukukirjan kappaleen: "Oli varhainen kevätaamu, kun äitini käteen nojaten astuin kotoni ovesta ulos. Tunsin sadat tuoksut…" Osasin sen pitkään ulkoa, taidan osata vieläkin.

 

Välitunnilla leikittiin milloin mitäkin. Jos oltiin koulua, jouduin aina opettajaksi. Se kismitti. Olisin halunnut olla oppilas muiden joukossa. Koulun pihan laidalla oli pitkä hirsistä tehty puomi, johon iltaisin tai  sunnuntaisin kokoontuvat aikuiset saivat sitoa hevosensa. Välitunneilla hypittiin puomilla. Kerran putosin siitä ja löin leukani puomiin niin pahasti, että hetkeksi henki salpautui. En muista sanoiko joku siitä opettajalle, mutta muistan hävenneeni kovasti putoamista.

 

Kerran keväällä kouluun mennessä vesi tulvi yli ojasillan.  Seisoin ihmeissäni sillan äärellä ja katsoin virtaavaa vettä uskaltamatta mennä yli. Silloin Isoveljen luokkakaveri asettui hajareisin seisomaan sillalle, ojensi kätensä ja komensi karskiin tyyliin: Nyt Tyttö, äkkiä vain yli sillan! Ennen kuin ehdin siinä edes pelätä, hän oli jo tempaissut minut yli. Jäi mieleen ja poisti kokonaan pelon tuota poikaa kohtaan.