58227.jpg

Neuvolassakäyntejä en muista, mutta terveyssisaren luona käyntejä muistan jokusen. Ehkä paikkakunnallamme yksinkertaisesti ei ollut vielä varsinaista neuvolarakennusta. En muista miksi terveyssisarella käytiin, mutta muistan hänen kotinsa. Peräkamarissa oli ihmeellinen vekotin, harmoni, jossa oli koskettimien yläpuolella  houkuttavia vetonuppeja ja jota soitettiin jalkoja polkemalla. Sitä sai  kokeilla joka käynnillä. Jalat eivät ylettyneet polkusille, mutta kai siinä joku sitten auttoi, koska ääntä lähti. Tai ehkä rämpytin seisten.  Neuvolan historiahan ulottuu 40-luvulle ja alkuna voidaan pitää Arvo Ylpön toimintaa, jonka nimeä toisteltiin 50-luvulla ahkerasti hyvin ihailevaan sävyyn. Kai hän oli sen ajan idoli myös lapsille. Ja on toki edelleen, sillä missään muussa maassa ei ole tietääkseni tällaista kehittynyttä kansallista ja käyttäjälle ilmaista toimintaa lasten terveydenhoitojärjestelmässä.

Sen muistan, että joka terveyspisteeseen jonotettiin. Kauheinta oli hammaslääkärille jonotus. Uhri istui kidutustuolissa suuvärkki auki, muut jonossa siinä samassa tilassa katsomassa toimenpiteitä, loput pikkiriikkisessä odotushuoneessa. Välillä hammaslääkäri otti kiiltävät pihdit, upotti ne pienen koululaisen suuhun ja kiskaisi hampaan irti. Verinen kita näkyi kun vähän kurkisti, ken uskalsi ja huuto oli kauhea.  Ja ellei hammasta kiskottu pois, ainakin porattiin tuntitolkulla. Jokainen pelkäsi kivun lisäksi poran lipeämistä ja hermoon osumista, joista tapahtumista kerrottiin kauhujuttuja, kun jonossa käveltiin kilometrin matka hammaslääkärin talolle.Ei ihme, että kautta maan hammaslääkäreistä tehtiin pilkkalauluja:Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri Kitulan, siellä hampaat revitään, tunkiolle heitetään.

Toinen jonotuskohde oli kuvassa näkyvä tilanne, kehkokuvaus. Tuberkuloosihan oli keskeinen kansantautimme ja sitä vastaan taisteltiin voimakkaasti. Muut odottivat siinä vieressä yläkeho paljaana, kun yksi kapusi pallille urheasti. Muistan, että eräs opettaja ainakin paljastui tubin kantajaksi, oppilaista ei ole tietoa. Jokunenhan tuohon aikaan jäi vain pois koulusta, eikä niistä syistä paljon puhuttu lasten keskuudessa muuta kuin että on joutunut lopettamaan koulunkäyntinsä pitkällisen sairauden vuoksi. 

Kolmannenkin jonotuksen muistan. Tubirokotustilaisuus luokassa. Se oli kauhea piikityspelkoisille lapsukaisille. Opettaja kertoi, että terveyssisar on nyt tulossa ja kaikki saavat rokotuksen, joka suojaa pahalta taudilta. Ihana lempeä opettajamme osasi rentouttaa meitä taitavasti. Hän pyysi meitä laskemaan päämme pulpetille, käsivarret siihen ympärille rennosti ja sulkemaan silmämme ja nukkumaan. Sitten hän alkoi laulaa enkelin äänellään kauniita lauluja, ja lauloi siihen asti, että terveyssisar tuli ja rokotti jokaisen muistaakseni rintakehään, rinnan yläpuolelle. Kun muutama päivä oli kulunut, hän tuli tarkastamaan, ovatko pallukat nousseet rokotuskohtaan. Minun olivat! Olin siis pelastettu tältä taudilta, niin ainakin ajattelin. Elleivät pallukat nousseet, rokotus ei kai ollut tehonnut.

Markus

PS Juttunne ovat edelleen tervetulleita!. Ei hötkyillä nyt, vaan annetaan aikaa muistojen kypsymiselle.