Olin alaluokilla, kun aasialainen influenssa riehui pahimmillaan ja sain tartunnan, kuten lähes koko luokka. Yksi toisensa jälkeen kaatui hetekan pohjalle. Kuumetta oli että korvissa soi, ja äiti pelkäsi henkeni puolesta, kun ei ollut tietoakaan mistään penisilliinikuureista. Kuumaa marjamehua vain ja ankaraa tuskaa ja hikoilua. Kun pahin oli ohi, äiti ilahtui niin, että tuhlasi rahaa kalliiseen Vitol-vitamiinisuklaalevyyn, josta sain palasen joka päivä. Muistan vieläkin suklaan maun, kun annoin palan sulaa hitaasti kielelläni. Sain myös Aku Ankan luettavakseni ja muistan vielä alkulehden ensimmäisen kuvan, jossa Akun yllä oli musta uhkaava pilvi.

Markus