torstai, 13. huhtikuu 2006

Rahaa

Äiti kävi ahkerasti luovuttamassa verta. Vasta myöhemmin hoksasin miksi. Jokainen luovuttaja sai nimittäin ilmaisen kahvipaketin. Vaikka oli äiti kyllä auttavainen luonnekin, mutta epäilen, että kahvipaketilla oli osuutensa asiaan. Muistan myös keräykset, joissa lumppuja luovuttamalla sai rahaa. Rahaa tarvitsi sotien jälkeen jokainen, ja säästäväisyys oli kunniassa.

62696.jpg

Kouluissakin oppilaat pantiin säästämään rahaa, pikkusummia luonnollisesti. Jokaisesta säästöstä sai postimerkin näköisen merkin vihkoonsa. Itselläni on muistikuva, että opettaja hoiti rahankeruun ja jakoi merkit. Suuriin summiin taisi harva yltää.

64156.jpg

Markus

tiistai, 11. huhtikuu 2006

Ularadio

62693.jpg

Isä osti oikein ularadion, juuri kuvassa olevan mallin luullakseni,  vanhan pienen mustan radion tilalle. Muistan Lastentuntien lisäksi monet iskelmät. Mieleen on jäänyt kristallinkirkkaana hetki, kun meille oli ostettu hammastahnatuubi, ensimmäinen tähän huusholliin ilmeisesti. Laitoin sitä harjaan ja purskutin hampaitani radiosta soivan musiikin tahdissa. Sieltä tuli   Hei mambo, mambo italiano ohhohhoo. Banaaninlastaajien laulu ja Harry Belafonte. I met her in Venezuela on myös muistissa sanoja myöten, vaikka englantia en vielä osannutkaan muuta kuin pihan lasten opettaman ai lav juun..

Markus

maanantai, 10. huhtikuu 2006

Lisää 50-luvun asusteita

Kiitän Kaurapuurolapsien nuorempaa ystävää Kafkakoskea hänen omia sukulaisiaan esittävistä vanhoista 50-luvun kuvista, joista tässä  aluksi julkaistaan kenkä- ja laukkukuva. Mainio idea lähettää omia kuvia päät rajattuina, otan niitä kiitollisena vastaan! Olennaisintahan ovat tuotteet ja tavarat, muoti ja muut yksityiskohdat, jolloin kasvot saavat jäädä intimeettisyistä pois.

62703.jpg

62704.jpg

Tässä kassissa kulkivat oletettavasti emännän maitokaupan tuotteet, joita usein osuuskaupoista ostettiin. Kassin koko hillitsi kulutusta - ei vaan, kulutusta ei tarvinnut hillitä kassin koolla, vaan nuukuus ja tarkkuus tuli sota-ajan pulavuosista opittuna välttämättömänä tapana ja köyhyyden sanelemana.

Palataan hetkeksi vielä edellisen jutun kerrastoasioihin. Merja-liivien kanssa sopisivat varmaan nämä ruskeat puuvillasukat, joissa kyllä on nappi tavallaan turhaan, koska liivissähän sellainen myös on. Nämä sukat voivat kyllä olla juuri Merja-liiviä edeltävältä ajalta, jolloin napilla varustettu liivi oli uusinta uutta.

62697.jpg

 

Ja lopuksi koko perheen kerrastot Kotilieden mainoskuvasta skannattuna:

62701.jpg

Markus

 

perjantai, 7. huhtikuu 2006

Sukkanauhaliivit 1950-luvulta

Mainostekstin ja kuvan lähettäjä: Merja  haihatuslaisten Taidettako-blogista

61393.jpg

MERJA
 
MERJA tyttöjen liivit ovat tyttöjen mieleen!
Ne ovat verrattomat käytössä - miellyttävän lämpimät, käytännölliset, joustavat: ne antavat nuorelle vartalolle täyden liikkumisvapauden!
 
MERJA sukkanauhaliivit ovat terveelliset: olkapäitten yli ulottuvat tukinauhat tasaavat sukkanauhojen painon koko vartalolle. Sukkanauhojen säätö, vaihto sekä irrottaminen pesun ajaksi käy käden käänteessä
 
MERJA liivit ovat tiivistä, ryhtinsä säilyttävää joustinneuletta. koot 90 - 160
 
 
 

torstai, 6. huhtikuu 2006

Kouluterveydenhuoltoa

58227.jpg

Neuvolassakäyntejä en muista, mutta terveyssisaren luona käyntejä muistan jokusen. Ehkä paikkakunnallamme yksinkertaisesti ei ollut vielä varsinaista neuvolarakennusta. En muista miksi terveyssisarella käytiin, mutta muistan hänen kotinsa. Peräkamarissa oli ihmeellinen vekotin, harmoni, jossa oli koskettimien yläpuolella  houkuttavia vetonuppeja ja jota soitettiin jalkoja polkemalla. Sitä sai  kokeilla joka käynnillä. Jalat eivät ylettyneet polkusille, mutta kai siinä joku sitten auttoi, koska ääntä lähti. Tai ehkä rämpytin seisten.  Neuvolan historiahan ulottuu 40-luvulle ja alkuna voidaan pitää Arvo Ylpön toimintaa, jonka nimeä toisteltiin 50-luvulla ahkerasti hyvin ihailevaan sävyyn. Kai hän oli sen ajan idoli myös lapsille. Ja on toki edelleen, sillä missään muussa maassa ei ole tietääkseni tällaista kehittynyttä kansallista ja käyttäjälle ilmaista toimintaa lasten terveydenhoitojärjestelmässä.

Sen muistan, että joka terveyspisteeseen jonotettiin. Kauheinta oli hammaslääkärille jonotus. Uhri istui kidutustuolissa suuvärkki auki, muut jonossa siinä samassa tilassa katsomassa toimenpiteitä, loput pikkiriikkisessä odotushuoneessa. Välillä hammaslääkäri otti kiiltävät pihdit, upotti ne pienen koululaisen suuhun ja kiskaisi hampaan irti. Verinen kita näkyi kun vähän kurkisti, ken uskalsi ja huuto oli kauhea.  Ja ellei hammasta kiskottu pois, ainakin porattiin tuntitolkulla. Jokainen pelkäsi kivun lisäksi poran lipeämistä ja hermoon osumista, joista tapahtumista kerrottiin kauhujuttuja, kun jonossa käveltiin kilometrin matka hammaslääkärin talolle.Ei ihme, että kautta maan hammaslääkäreistä tehtiin pilkkalauluja:Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri Kitulan, siellä hampaat revitään, tunkiolle heitetään.

Toinen jonotuskohde oli kuvassa näkyvä tilanne, kehkokuvaus. Tuberkuloosihan oli keskeinen kansantautimme ja sitä vastaan taisteltiin voimakkaasti. Muut odottivat siinä vieressä yläkeho paljaana, kun yksi kapusi pallille urheasti. Muistan, että eräs opettaja ainakin paljastui tubin kantajaksi, oppilaista ei ole tietoa. Jokunenhan tuohon aikaan jäi vain pois koulusta, eikä niistä syistä paljon puhuttu lasten keskuudessa muuta kuin että on joutunut lopettamaan koulunkäyntinsä pitkällisen sairauden vuoksi. 

Kolmannenkin jonotuksen muistan. Tubirokotustilaisuus luokassa. Se oli kauhea piikityspelkoisille lapsukaisille. Opettaja kertoi, että terveyssisar on nyt tulossa ja kaikki saavat rokotuksen, joka suojaa pahalta taudilta. Ihana lempeä opettajamme osasi rentouttaa meitä taitavasti. Hän pyysi meitä laskemaan päämme pulpetille, käsivarret siihen ympärille rennosti ja sulkemaan silmämme ja nukkumaan. Sitten hän alkoi laulaa enkelin äänellään kauniita lauluja, ja lauloi siihen asti, että terveyssisar tuli ja rokotti jokaisen muistaakseni rintakehään, rinnan yläpuolelle. Kun muutama päivä oli kulunut, hän tuli tarkastamaan, ovatko pallukat nousseet rokotuskohtaan. Minun olivat! Olin siis pelastettu tältä taudilta, niin ainakin ajattelin. Elleivät pallukat nousseet, rokotus ei kai ollut tehonnut.

Markus

PS Juttunne ovat edelleen tervetulleita!. Ei hötkyillä nyt, vaan annetaan aikaa muistojen kypsymiselle.